Perheterapia on paikallaan perheen konfliktitilanteiden selvittelyssä, vuorovaikutuksen häiriöissä ja perheen elämänkriiseissä. Joskus ihan tavallinen arki kuohuvan murrosikäisen tai energisen nepsylapsen kanssa voi kuormittaa kohtuuttomasti. Pikkulapsiperhe, koululaisten-, murrosikäisten perhe tai lapseton pari on kukin omanlaisensa. Tyhjästä pesästä puhutaan, kun lapset ovat aikuistuneet ja muuttaneet pois kotoa. Joskus oma lapsuudenperhe nostaa esiin aiheita, joihin haluaa hakea omaa mielenrauhaa myöhemmässäkin vaiheessa. Näihin eri vaiheisiin liittyy erilaisia haasteita ja kysymyksiä, joihin voi hakea apua ja ymmärrystä perheterapiasta.
Mitä perheterapiassa tapahtuu?
Perheterapiaan voivat osallistua kaikki perheenjäsenet iästä riippumatta. Voidaan tavata koko perheen lisäksi erikseen vanhempia, sisaruksia tai yksittäistä perheenjäsentä käsiteltävän asian mukaisesti. Työskentelyyn voi osallistua tarvittaessa myös laajennettu perhe, esimerkiksi isovanhemmat.
Perheterapeutin tehtävänä on luoda turvallinen tila, jossa perheen asioita, tunteita, huolia ja suruja on mahdollista käsitellä ja työstää luottamuksellisesti. Perheterapeutti voi esittää vaihtoehtoisia näkökulmia ja tuoda näin uutta ajateltavaa keskusteluun. Perheterapia on tunnetyöskentelyä ja siinä voi syntyä oivalluksia, jotka auttavat perhettä sillä hetkellä ja tulevaisuudessakin. Perheterapiassa vakautetaan perheen tilannetta ja vahvistetaan hyviä selviytymiskeinoja arkistenkin tilanteiden helpottamiseksi. Tapaamisissa voidaan käyttää keskustelun apuna erilaisia menetelmiä, esimerkiksi kortteja, piirtämistä tai kirjoittamista. Tapaamisajat ovat 45 min, 60 min tai 90 min.
Kelan tukemaa perheterapiaa voi saada vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena tai kuntoutuspsykoterapiana. Perheterapiaan voi tulla myös itsemaksavana tai jonkun taustajärjestösi/-tahosi myöntämällä maksusitoumuksella.