Tämän päivän työelämää kuvataan usein hektiseksi, kompleksiseksi ja jatkuvasti muuttuvaksi. Kalenterit täyttyvät palavereista, sähköpostit odottavat vastaamista ja erilaisten tavoitteiden saavuttaminen vaatii jatkuvaa keskittymistä. Kaiken tämän keskellä pysähdymme harvoin yhdessä reflektoimaan omia kokemuksiamme, ajatteluamme ja toimintatapojamme.
Juuri siksi työnohjaus tuntuu tänä päivänä erityisen merkitykselliseltä. Se tarjoaa tilan, jossa erilaisia ajatuksia ja kokemuksia voidaan tarkastella rauhassa, eri näkökulmista ja ilman tarvetta löytää välittömästi oikeita vastauksia. Parhaimmillaan työnohjauksessa ei rakenneta yksimielisyyttä, vaan yhteistä ymmärrystä. Eriävät näkemykset ovat mahdollisuus nähdä asia laajemmin.
Dialogisessa työnohjauksessa ymmärrys rakentuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Tämän vuoksi työnohjauksessa tärkeäksi nousee kuunteleminen. Ei pelkästään se, että odotamme omaa puheenvuoroamme, vaan että olemme aidosti kiinnostuneita siitä, mitä toinen sanoo. Jos ikään kuin tiedämme ennalta, mitä toinen tarkoittaa, saatamme menettää mahdollisuuden ymmärtää jotakin uutta.
Dialogi ei myöskään tapahdu vain sanojen kautta. Jaakko Seikkula on tuonut esiin, kuinka ihmiset virittäytyvät vuorovaikutuksessa toisiinsa myös kehollisesti, ilmeiden, eleiden, äänenpainojen ja tunnetilojen tasolla. Turvallinen ilmapiiri syntyy usein pienistä asioista: siitä, että joku kuuntelee rauhassa, katsoo silmiin ja antaa aikaa ajatella.
Ajattelenkin, että työnohjauksen suurin arvo tämän päivän työelämässä on sen kyky luoda tilaa dialogille. Sellaiselle keskustelulle, jossa ei tarvitse puolustaa omaa näkökulmaansa tai kilpailla siitä, kuka on oikeassa. Sen sijaan voi yhdessä tutkia, kysyä, ihmetellä ja rakentaa ymmärrystä. Usein juuri silloin syntyy uusia oivalluksia, vahvistuu luottamus ja löytyy näkökulmia, joita yksin ei olisi tullut ajatelleeksi.
Silja Kauppinen
Toimitusjohtaja, valmentaja, työnohjaaja